Kääpiöt - khazâd

Taruissa kerrotaan, että jokainen kääpiöiden seitsemästä isästä rakensi suuren asunnon vuorten alle, Keski-Maahan. Näistä valtakunnista ei kuitenkaan tunneta kuin kolme. Nämä olivat Belegost ja Nogrod Sinivuorilla sekä Khazad-dûm Sumuvuorilla. Kaukaisista ajoista kertovissa tarinoissa, jotka on koottu Quenta Silmarillioniin, kerrotaan, että haltiat ja kääpiöt kävivät noihin aikoihin paljon kauppaa ja oppivat toisiltaan. Kuitenkaan ystävyys ei koskaan ollut vankka. Kääpiöt valmistivat Doriathin lumottuun valtakuntaan sindarin valtiaille Elu Thingolille ja Melian maialle linnan, joka sai nimekseen Menegroth "Tuhannen luolaa".

"Se oli yksi maailman ihme, ja koska metsä oli sindarille rakas oli Menegrothin pylväät veistetty puiden muotoon ja sinne oli hakattu kivestä lintuja ja eläimiä ja se oli täynnä suihkulähteitä ja kristallilamppuja." Tolkienin Maailma s .83

Mutta sitten alkoi paha nousta jälleen ja Morgoth tuli ja otti linnoituksekseen Angbandin. Noihin aikoihin saapuivat noldor maanpakoon Kuolemattomilta Mailta meren ja Jäärauman yli Beleriandiin. Beleriand on maa, jossa tuohon aikaan kaikki haltiain suuret Keski-Maan valtakunnat sijaitsivat ja kääpiöt asuivat vuorilla Beleriandista itään. Noldor ajoivat takaa Morgothia, joka oli varastanut Silmarilit. Alkoi Kivien Sota, joka riehui Keski-Maassa koko Auringon Ensi Ajan. Maineikkain tuon ajan kääpiöistä oli Belegostin hallitsija Azaghâl. Lukemattomien Kyynelten taistelussa, kun suurin osa noldorin joukoista oli tuhottu kestivät kääpiöt pisimpään. Lohikäärmeiden isä, Glaurung olisi murskannut senkin vähän, mitä haltioiden armeijasta oli jäljellä elleivät Belegostin kääpiöt kuninkaansa johdolla olisi pysäyttäneet sitä. Sillä vain kääpiöt kestivät lohikäärmeiden tulta, koska he olivat takojien kansa ja tottuneet suureen kuumuuteen. Kääpiöt piirittivät Glaurungin, eikä sen panssari pystynyt suojaamaan sitä kääpiöiden kirveiden iskuilta. Raivoissaan Glaurung sorti maahan Azaghâlin ja käveli hänen ylitseen. Mutta viimeisillä voimillaan Belegostin herra iski miekkansa Glaurungin vatsaan ja haavoitti sitä niin, että se pakeni taistelusta ja muut lohikäärmeet seurasivat sitä.

Kaikki kääpiöiden teot eivät kuitenkan sillä ajalla ansaitse ylistystä. Thingolin, sindarin valtiaan hallussa oli yksi Silmarileistä. Thingol pyysi Nogrodin kääpiöitä yhdistämään Silmarilin kääpiökäätyihin. Kääpiökäädyt oli kaunein ja arvokkain esine, minkä kääpiöt ovat koskaan tehneet. Mutta kun tämä esine saatiin valmiiksi, alkoivat kääpiöt himoita sitä ja he surmasivat kuningas Thingolin. Mutta pitkälle eivät kääpiöt päässeet, sillä haltiat yllättivät heidät. Ne jotka pääsivät karkuun, entit tappoivat viimeiseen kääpiöön.

Kivien Sota ja Auringon Ensi Aika päättyivät Vihan Sotaan, jossa Morgoth tuhottiin. Tässä Kivien Sodan kuudennessa taistelussa tuhoutuivat Nogrodin ja Belegostin kääpiövaltakunnat ja koko Beleriand joutui veden valtaan. Tämän jälkeen kääpiöistä kertovat tarut keskittyvät Khazad-dûmiin ja siellä asuneisiin kääpiöihin. Toisen Ajan alun rauhan aikana tuli Khazad-dûmiin paljon kääpiöitä, jotka olivat ennen asuneet Beleriandin tuhoutuneissa valtakunnissa. Tuona aikana kääpiöt rakensivat Khazad-dûmista suurimman valtakunnan, mikä kääpiöillä on Keski-Maassa koskaan ollut. Kääpiöt olivat hyvin vauraita ja he tekivät vertaansa vailla olevia esineitä. Mutta Toisella Ajalla takoivat Haltiasepot Sauronin petoksen vuoksi mahtisormukset ja niihin kietoutui Keski-Maan kohtalo Toisella ja Kolmannella Ajalla. Ja taas syttyi Keski-Maassa sota, mutta tähän sotaan eivät kääpiöt juurikaan osallistuneet. Sillä he sulkivat Khazad-dûmin portit, eikä mikään mahti voinnut ulkoapäin sinne tunkeutua. Noina pimeyden vuosina, jotka Khazad-dûm oli suljettuna, se sai uuden nimen, joka on Moria "Pimeyden Kuilu".

Näin Morian valtakunta säilyi, vaikka sen loiston päivät alkoivat olla jo takana. Pitkä oli Morian tarina, sillä viisi Tähtien Aikaa ja Kolme Auringon Aikaa Moria kesti. Mikään ei voinut vallata Moriaa ulkoapäin, mutta uhka tulikin sisältä. Kolmannen Ajan 20. vuosisadalla ahneuksissaan kääpiöt kaivoivat liian syvälle ja herättivät uinuneen Balrogin. Balrogit ovat petollisia maia henkiä. Yksikään kääpiöistä ei voinnut vastustaa tätä kauheaa olentoa ja niin ajettiin kääpiöt pois Moriasta ikuisiksi ajoiksi.

Kääpiöillä oli vielä kaksi pienenpää valtakuntaa, Ereborin Vuorenalainen Valtakunta sekä Varjovuorten valtakunta. Mutta kuningas Dáinin valtakaudella tuli Varjovuorille kylmiä käärmeitä ja lohikäärme Smaug Kultainen valtasi parisataa vuotta myöhemmin Vuorenalaisen Valtakunnan. Taas oli kääpiöt ajettu pois kodeistaan ja he suuntasivat eri tahoille. Osa meni Rautavuorten siirtokuntaan ja osa seurasi kuningas Thrória ja hänen poikiaan. Vähän tämän jälkeen surmasivat Moriassa, Balrogia palvelevat örkit kuningas Thrórin, hakkasivat hänen ruuminsa palasiksi ja heittivät pään kääpiöille. Se oli viimeinen pisara kovia kokeneille kääpiöille. Eri puolilta Keski-Maata kääpiöt kokoontuivat suureksi armeijaksi ja päättivät tuhota örkit viimeiseen asti. Vaikka tässä seitsemän vuotta kestäneessä sodassa lähes kaikki pohjoisen örkit tuhottiin, oli siitä kääpiöille hyvin vähän lohtua. Balrog piti edelleen vallassaan Moriaa ja puolet kääpiöiden sotureista oli kaatunut.

Suunnilleen tästä alkavat ne tapahtumat, mitkä kerrotaan teoksessa Hobitti. Thorin Tammikilven johtama joukko "valtasi" Vuorenalaisen Valtakunnan takaisin ja lohikäärme surmattiin. Koska nämä tapahtumat on kerrottu muualla paljon tarkemmin, menen suoraan niiden jälkeisiin tapahtumiin.

Viiden Armeijan taistelun jälkeen tuli Vuorenalaisen Valtakunnan kuninkaaksi Dáin Rautajalka. Hän hallitsi aina Sormuksen sodan viimeisiin päiviin asti, kunnes kaatui taistelussa Sauronin joukkoja vastaan Vuorenalaisen valtakunnan porteilla. Mutta Yksinäisen Vuoren valtakunta kesti hyökkäyksen ja Thorin III nousi valtaan. Pitkään Neljännelle Ajalle, josta alkoi myös ihmisten vallan aika Keski-Maassa, Thorin III hallitsi vaurasta valtakuntaansa.

Kuitenkaan Vuorenalainen Valtakunta ei ollut ainoa kääpiöiden asuinsija Neljännellä Ajalla. Sillä Sormuksen Saattueeseen kuulunut kääpiö, Gimli Glóinin poika vei osan Vuorenalaisen Valtakunnan kääpiöistä Helmin Syvänteen luoliin. Näihin luoliin Gimli seuraajineen perusti Aglarondiksi "kimaltelevat luolat" kutsutun valtakunnan. Yli sata vuotta Gimli hallitsi valtakunnassaan, mutta kuningas Elessarin kuoltua meni Gimli haltiaruhtinas Legolasin luokse. Yhdessä nämä kaksi Sormuksen ritaria olivat taistelleet Ämyrilinnan, Pelennorin ja Mordorin Mustan Portin taisteluissa ja paljon kauhua olivat he aiheuttaneet vihollisilleen. Koskaan ennen eikä koskaan sen jälkeen ollut kääpiön ja haltian ystävyys muodostunut niin suureksi. Ja yhdessä Gimli haltiamieli ja Legolas niin tarut väittävät, astuivat valkoiseen laivaan ja purjehtivat Kuolemattomille Maille. Jos näin todella tapahtui se on hyvin harvinaista sillä koskaan ennen eivät valar olleet sallineet kääpiön astua kuolemattomille maille.

"Tämän jälkeen eivät Keski-maan tarinat kerro kääpiöistä. Kukaan ei tiedä säilyivätkö heidän kuningaskuntansa Neljännellä Ajalla ihmisten valtakaudella. Se tiedetään että heidän lukunsa yhä hupeni, mutta ei sitä vieläkö heitä asuu maailman salaisissa luolissa vai ovatko he menneet Aulën luo." Tolkienin Maailma s. 144