"Musta Ratsastaja sysäsi syrjään huppunsa, ja katso! sillä oli kuninkaan kruunu; mutta näkyvä pää ei sitä kannatellut. Punaiset tulet loistivat kruunun ja valtavien tummien hartioiden välissä joita kaapu verhosi. Näkymättömästä suusta kuului kolkko nauru."Taru Sormusten Herrasta s. 722
Balrogien johtaja oli nimeltään Gothmog ja verisiä ovat ne tarinat, jotka siitä kertovat. Kolme Noldorin korkeaa kuningasta se surmasi ja näiden joukossa oli Fëanor, kaikista haltioista mahtavin. Loppunsa Gothmog kohtasi haltiaruhtinas Ecthelionin kädestä, mutta myös Ecthelion sai surmansa.
Aina kun Morgoth kävi hyökkäykseen, olivat balrogit etummaisina, mutta Vihan Sodassa ne pyyhkäistiin Morgothin mukana maan päältä. Kuitenkin muutama pääsi pakoon ja ne kaivautuivat vuorten alle tuhansiksi vuosiksi. Kolmannella Ajalla yksi niistä kuitenkin heräsi. Moriassa kääpiöt kaivautuivat liian syvälle maahan ja herättivät pitkään nukkuneen pahan. Ja herännyt balrog ajoi kääpiöt pois Moriasta ikuisiksi ajoiksi. Balrog jäi Moriaan ja keräsi ympärilleen örkkejä ja peikkoja, eikä kukaan uskaltanut uhmata sitä. Ei ennen Sormuksen Saattuetta, sillä heidän oli kuljettava Morian läpi. Balrog hyökkäsi Saattueen kimppuun ja taistelussa Gandalfia vastaan syöksyivät molemmat syvyyksiin. Mutta niin mahtavia olivat kumpikin, että taistelu jatkui ja Gandalf ajoi balrogia takaa Zirak-zigil vuoren huipulle. Sieltä Gandalf heitti sen alas ja niin kohtasi Keski-Maan viimeinen balrog loppunsa.
Lisää balrogeista:
Tolkien FAQ;
Balrogs
Kuva balrogista Morian sillalla
Kuva balrogista vuoren rinteellä
Sivun alkuun
Yavanna teki entit puiden paimeniksi, vartijoiksi joiden tehtävänä oli suojella luontoa. Entit olivat hyvin rauhallisia, mutta kun he suuttuivat oli heidän vihansa kauhea, sillä he pystyivät valtavilla voimillaan murskaamaan kiven ja teräksen. Kauan sitten olivat entit olleet paljon tekemisissä haltioiden kanssa ja heitä entit kiittivät puhetaidostaan. Puhuminen miellytti enttejä ja he loivat oman kielen. Tätä kieltä ei kukaan muu kuin entti ole koskaan oppinut. Kieli oli hidas ja purkautui ilmoille kuin aallot rannikolla. Niin pitkä, hidas, soinnikas ja toistava oli kieli, ettei sitä ole koskaan edes yritetty kirjoittaa.
Entit elivät Keski-Maan metsissä rauhallista elämäänsä paljonkaan välittämättä ympäristöstä. Valtakunnat nousivat ja sortuivat, mutta entit pysyivät. Kolmannella Ajalla enttien valtias oli Puuparta ja entit asuivat Fangornin metsässä, Rohanin pohjoispuolella. Mutta jos joku tuli heidän metsäänsä kaatamaan puita, niin silloin he suuttuivat. Ja näin kävi Kolmannella Ajalla: Sarumanin örkit tulivat ja kaatoivat sekä polttivat metsää. Entit kokoontuivat entkäräjille, joilla entit päättävät asioistaan ja harvinaisen nopeasti, vain kaksi päivää, kesti päätöksen teko. Niin liittyivät entit Sormuksen Sotaan ja entit marssivat Rautapihaan ja oli kuin koko metsä olisi ollut liikkeellä. Hirveä oli enttien viha ja koko Rautapiha hävitettiin, lukuun ottamatta Orthancin tornia jota suojasi lumous. Ja Ämyrinlinnalle marssi huornien armeija ja niiden muodostamaan "metsään" katosi kokonainen örkki armeija. Huornit olivat enttien ja puiden välimuoto. Koska ne olivat hyvin vahvoja ja pitkävihaisia, olisivat ne olleet vaaraksi ympäristölle ilman enttien ohjausta. Sillä ne halusivat tuhota kaikki, jotka vahingoittivat Keski-Maan metsiä.
Sormuksen Sodan jälkeen sanottiin enttejä yhä elävän joissain metsissä, mutta heidän lukunsa hupeni, sillä entit muuttuivat puumaisiksi ja vähitellen kokonaan puiksi. Eikä enää ollut entvaimoja. Kauan sitten olivat entvaimot lähteneet aarniometsistä avoimille ruskeille maille. Siellä he olivat kasvattaneet hedelmäpuita puutarhoissaan. Mutta ennen Auringon Toisen Ajan päättymistä tuhoutuivat nämä puutarhat. Eikä kukaan tiedä mikä oli entvaimojen kohtalo. Ja koska enttisiä ei enää syntynyt, uskotaan Neljännen Ajan olleen viimeinen tälle vanhalle kansalle.
Lisää enteistä:
Tolkien FAQ; Was there any definitive explanation given on what happened to the
Entwives?
Kuva Puuparrasta
Toinen kuva Puuparrasta
Kolmas kuva Puuparrasta
Sivun alkuun
Lisää hevosista:
Kuva Rohirrimin ratsastajista ja heidän uljaista hevosistaan
Sivun alkuun
Kauhein sen teoista oli hyökkäys Valinoriin. Pimeyden verkon suojassa Ungoliant yhdessä Morgothin kanssa tuhosi Valarin Puut. Syötyään Puiden Valon se paisui entisestään ja viimein se kävi itsensä Morgothin, Pimeyden Ruhtinaan kimppuun. Mutta balrogit tulivat ja ajoivat tulipiiskoillaan Ungoliantin pois. Se meni Tylyn Kuoleman Laaksoon, Beleriandiin ja synnytti lisää hämähäkkejä. Lopulta Laaksossa asui kokonainen hämähäkkiyhdyskunta. Aikanaan se kuitenkin lähti sieltäkin ja kerrotaan, että se valtavassa ahneudessaan ja nälässään söi lopulta itsensä.
Beleriandin tuhouduttua jäi henkiin vain pieni määrä hämähäkkejä. Lukitari, Ungoliantin jälkeen suurin hämähäkeistä ja joukko muita meni Mordoria reunustaville vuorille. Sieltä osa siirtyi Kolmannella Ajalla Suureen Vihermetsään. Mukanaan ne toivat pahuuden varjon ja Vihermetsää alettiin kutsua Synkmetsäksi.
Lukitari asui Varjovuorilla Cirith Ungolissa, "Hämähäkin solassa". Sinne se kutoi pimeyden verkkojaan. Moni ihmis- ja haltiasoturi yritti sitä uhmata, mutta se söi ne kaikki. Lopulta Lukitari kohtasi loppunsa vastustajistaan vähäisimmän, hobitti Sam Gamgin kädestä. Ensin Samin onnistui iskeä Lukitarin ainoaan heikkoon kohtaan silmiin ja sokaista niistä yksi. Ja omalla ruhollaan se yritti murskata Samin, mutta iskeytyikin haltiamiekkaa vasten. Kun Kolmas Aika oli loppunut, olivat kaikki Suuret Hämähäkit kuolleet, sillä Lukitari oli saanut kuolettavan haavan, Synkmetsän ja Varjovuorten hämähäkit tuhoutuivat yhdessä Mordorin ja Dol Guldurin kanssa.
Lisää hämähäkeistä:
Kuva Lukitarista
Toinen kuva Lukitarista
Kolmas kuva Lukitarista
Sivun alkuun
Vaikka velhoja kerrotaankin tulleen Keski-Maahan viisi, niin tarinoissa joita on säilynyt, tunnetaan heistä vain kolme. Kahden muun kerrotaan vaeltaneen kauas itään, eivätkä he puuttuneet Läntisten Maiden tarinaan. Mutta heidän nimensä ovat kuitenkin tiedossa: Allatar ja Pallando.
Ensimmäisenä mainitaan se, jonka tekoja eniten Neljännellä Ajalla ylistettiin: Gandalf Harmaa, mutta monilla muillakin nimillä hänet tunnettiin. Kuten hän itse sanoi: "Monet ovat nimeni maailmalla. Mithrandir haltioiden keskuudessa, kääpiöille olen Tharkún; Olórin oli nuoruudessani lännessä joka on unohdettu, etelässä Incánus, pohjoisessa Gandalf; ja itään en mene." Kaikista velhoista oli Gandalf suurin, sillä hänen viisautensa avulla lyötiin Sauron Sormusten herra. Apunaan hänellä oli yksi haltiain Kolmesta Sormuksesta: Narya, Tulen Sormus. Alunperin Narya oli uskottu Círdanin huostaan, mutta hän luovutti sen Gandalfille. Naryan avulla Gandalf sytytti ihmisten sydämet taisteluun Sauronia vastaan.
Gandalfin loputtomien ponnistelujen avulla surmattiin lohikäärme Smaug, voitettiin Viiden Armeijan, Ämyrilinnan ja Pelennorin kentän taistelut. Yksin hän surmasi Morian balrogin heittämällä sen Zirak-zigil vuoren huipulta alas. Suurin ja tärkein hänen teoistaan oli kuitenkin, että hän huomasi Bilbon sormuksen olevan Suurin Sormus. Hänen neuvostaan Se vietiin Mordorin Tuomionvuorelle ja tuhottiin. Ja silloin tuhoutuivat myös Sauron, hänen valtakuntansa ja palvelijansa. Kun tämä oli tapahtunut täyttyi Gandalfin tehtävä Keski-Maassa ja hän lähti purjehtimaan Harmaista Satamista.
Toisena velhoista mainitaan Radagast Ruskea. Hän tunsi velhoista parhaiten kaikki Keski-Maan eläimet ja kasvit. Hänestä ei asiakirjoissa paljon kerrota, sillä hän ei ollut osallisena Kolmannen Ajan suurissa tapahtumissa. Hän kuitenkin kuului Sauronia vastaan perustettuun Valkoiseen Neuvostoon.
Viimeisenä istarista mainitaan Saruman Valkoinen. Hän oli alun perin velhoista kaikkein mahtavin ja hänet valittiin Valkoisen Neuvoston johtoon, koska Gandalf ei sille paikalle halunnut. Monta sataa vuotta pyrki Saruman vilpittömästi tuhoamaan Sauronin. Hän teki sen tutkimalla Sormuksia ja kaikkea mahdollista Mustasta Ruhtinaasta. Ehkä hän tutki liikaa, sillä hänestä tuli Neuvoston petturi ja hän alkoi himoita Sormusta itselleen. Hän asettui asumaan Rautapihaan ja teki siitä linnoituksensa. Hänestä oli tullut ylpeä ja hän oli kateellinen Gandalfille ja pelkäsi tätä. Asiaa edesauttoi vielä se, että Círdan oli antanut Sormuksensa Gandalfille, eikä hänelle. Hän kokosi Rautapihaan örkkejä, mustainmaalaisia ja muita pahoja olentoja ja ihmisiä. Lopulta hän joutui itse Sauronin valtaan, vaikka oli pyrkinyt tuhoamaan hänet. Mutta enttien viha yhdessä Gandalfin viisauden ja rohirrimin ja huornien uljauden kanssa tuhosi Sarumanin mahdin. Gandalf katkaisi hänen sauvansa ja vei näin hänen taikavoimansa.
"Älä sekaannu velhojen asioihin, sillä he ovat herkkiä ja äkkivihaisia."
- Taru Sormusten Herrasta s. 517
Lohikäärmeiden älykkyys ja niiden kiintymys arvoitusten esittämiseen ja ratkaisemiseen oli laajalti tunnettu. Niiden äly ja tuntemien arvoitusten määrä kasvoi ajan myötä valtavaksi, koska ne elivät ikivanhoiksi. Viisautta niille ei kuitenkaan kertynyt, koska niiden äly antoi periksi ahneudelle ja turhamaisuudelle. Niiden tapana oli kerätä pesäänsä ryöstelemäällä valtava aarre ja maata sen päällä. Imartelu miellytti niitä suuresti ja tämä varmasti pelasti muutamien seikkailijoiden hengen. Myös niiden äänen ja katseen vaikutus oli mahtava. Nämä kaksi yhdessä langettivat varomattoman päälle lohikäärmeen lumouksen, joka sai hänet helposti taipumaan lohikäärmeen mahtavan tahdon alle ja tekemään niin kuin se halusi.
Ensimmäinen lohikäärmeistä oli Glaurung, "Lohikäärmeiden isä". Se hyökkäsi Angbandista, Kivien Sodan neljännessä taistelussa ja murskasi tappavalla liekillään Angbandin piirityksen ja sen perässä tulivat balrogit ja örkkien lukemattomat rivistöt. Viidennessä taistelussa sen kanssa tuli joukko vähäisempiä lohikkärmeitä, eivätkä ihmiset ja haltiat pystyneet niitä vastustamaan. Vain kääpiöiden uljaus pelastivat Beleriandin kansat täydelliseltä tuholta. Muutamia vuosia myöhemmin Glaurungin surmasi Túrin Turambar, mutta vielä kuoleman kielissäkin se oli älykäs ja syöksi Túrinin tuhoon pelkkien sanojen voimalla.
Vihan Sodassa lohikäärmeet lyötiin, kun Eärendil lentävällä laivallaan sekä lännen kotkat kävivät ilma sotaan niitä vastaan. Voitto oli niin täydellinen, että seuraavan kerran lohikäärmeistä kuultiin vasta Kolmannella Ajalla. Joskus Kolmannen Ajan vuoden 2000 tienoilla tuli Varjovuorten takaa lohikäärmeitä, jotka himoitsivat kääpiöiden aarteita. Ja vaikka kääpiöt puolustautuivat urheasti suurta ylivoimaa vastaan, kaatuivat kääpiöt yksi kerrallaan ja Varjovuorten kääpiövaltakunnat joutuivat lohikäärmeiden haltuun.
Vuonna 2770 tuli Kolmannen Ajan suurin lohikäärme Smaug Kultainen pohjoisesta ja ajoi kääpiöt pois Ereborilta Vuorenalaisesta Valtakunnasta . Kaikki kääpiöt ja läheisen laakson asukkaat se ajoi pakoon ja lukemattomat olivat sen tuhotyöt. Vähän alle kaksisataa vuotta se piti Ereboria hallussaan, mutta kuten Hobitissa kerrotaan, tuli vuorelle vuonna 2941 Thorinin johtama seurue. Seurueen mukana tullut hobitti Bilbo huomasi Smaugin heikon kohdan ja eräs lintu kertoi sen Bard Jousimiehelle. Bard surmasi Smaugin mustalla nuolella ja se putosi hirveän huudon saattelemana taivaalta.
Vaikka kerrottiinkin, että Varjovuorten takana levittäytyvillä autiomailla asui lohikäärmeitä vielä monta vuosisataa, ei niistä enää Smaugin jälkeen ole mitään tietoja.
Lisää lohikäärmeistä:
Kuva lohikäärme Smaugista
Kuva Glaurungin, lohikäärmeiden isän lopusta
Kuva Smaugista järveläisten kaupungin kimpussa
Sivun alkuun
Kun Sauron Toisen Ajan lopussa lyötiin, katosivat sormusaaveet muodottomina Keski-Maan varjoihin. Mutta koska Suurinta Sormusta ei tuhottu, eivät ne kadonneet lopullisesti. Ja kun 1300 vuotta Kolmatta Aikaa oli kulunut, ne palasivat ja niiden johtaja meni pohjoiseen Eriadoriin. Sinne suurin Nazgûleista perusti Angmarin valtakunnan. Sen jälkeen hänet tunnettiin Angmarin Noitakuninkaana. Ja niin kävi että Noitakuningas tuhosi ja valtasi vuoteen 1974 mennessä koko Pohjoisen Valtakunnan eli Arnorin. Kauan hän ei sitä kuitenkaan saanut pitää, sillä Círdanin ja Glorfindelin johtamat haltiat sekä Eärnurin johtamat Gondorin ihmiset murskasivat Noitakuninkaan vuotta myöhemmin. Kuitenkin Sauron piti tätä voittona, koska Arnorin vahva kuningaskunta oli tuhottu.
Seuraavaksi sormusaaveet piirittivät Minas Ithilin ja valtasivat sen vuonna 2002. Siitä lähtien se tunnettiin nimellä Minas Morgul, "Noituuden torni". Vuonna 3018 Sauron sai selville, että Suurin Sormus oli löytynyt. Ja niin paljon hän sitä halusi, että lähetti kaikki Yhdeksän sitä hakemaan. Rivendellin kahlaamolla onnistuminen oli hyvin lähellä, mutta Elrond nostatti vedet ja ne veivät Nazgûlit mukanaan. Mutta myöhemmin ne palasivat, nyt lentäen valtavan kokoisilla entisaikojen olennoilla, jotka olivat enemmän lohikäärmeitä kuin lintuja. Pelennorin kentällä kohtasi Noitakuningas loppunsa. Ennustettu oli ettei mies surmaisi Noitakuningasta ja niin kävikin. Aseneito Éowyn yhdessä hobitti Meriadocin kanssa surmasivat sen. Kahdeksan jäi viellä jäljelle, mutta ne tuhoutuivat, kun Sormus tuhottiin.
Lisää sormusaaveista:
Kuva sormusaaveista Rivendellin kahlaamolla
Kuva Nazgûleista lentämässä siivekkäillä pedoilla
Kuva Noitakuninkaan lopusta
Sivun alkuun
Ulkonäoltä örkit olivat rumia, lyhyitä, tukevia, kumaraselkäisiä, kädet olivat pitkät ja vahvat, iholtaan ne olivat mustia. Kasvot olivat leveät ja litteät, suu oli suuri ja sieltä törrötti keltaisia torahampaita, sieraimet olivat suuret ja silmät punaiset viirut. Ne olivat omanlajinsa syöjiä, usein niiden hampaissa oli örkin lihaa ja verta. Ja koska ne olivat pimeyden palvelijoita, pelkäsivät ne valoa, joka teki niistä heikkoja ja poltti niitä. Mieluiten ne asuivat luolissa ja hyvin usein vuorilla.
Aika joka oli örkkeille voittoisaa, oli Kivien Sodan aika ennen Vihan Sotaa. Tuona aikana marssivat örkkiosastot yli koko Beleriandin. Kaikki haltioiden valtakunnat ja ihmisten kaupungit oli tuhottu. Mutta kuten on aikaisemminkin kerrottu, tuli Vihan Sota ja pyyhkäisi Morgothin vallan maan päältä. Suurin osa örkeistä surmattiin tuolloin, mutta ei kaikkia, kuten monesti sen jälkeenkin. Örkit lisääntyivät nopeasti ja pian ne olivat palvelemassa uutta herraa. Vasta Sormuksen Sodan jälkeen oli örkit lopullisesti lyöty, eikä niiden suku enää noussut.
Lisää örkeistä:
Tolkien FAQ;
Enemies
Kuva Suuresta Hiidestä
Kuva Uruk-haista
Kuva Mordorin örkkien marssista
Sivun alkuun
[ Etusivu | Sisällysluettelo | Uutiset | Palaute ]
[ Alkusanat | Kuka oli J.R.R. Tolkien? | Teokset | Keski-Maa | Kuvat | Elokuva | Parodiaa | Visa ]
[ Tolkien linkkejä | Muita linkkejä | View guestbook | Sign guestbook | Minä | Lähteet ]
