Hobitti, eli sinne ja takaisin

Thorin tahtoi palata Ereborille, Yksinäiselle Vuorelle, Vuorenalaiseen Valtakuntaan, josta Kolmannen Ajan suurin lohikäärme Smaug Kultainen oli ajanut kääpiöt pois ja ryöstänyt heidän aarteensa. Mikä pahinta Gandalf halusi Bilbon mukaan matkalle voroksi, eli jonkinlaiseksi likaisentyöntekijäksi. Aluksi Bilbo ei olisi halunnut missään tapauksessa lähteä, mutta silloin Bilboon iski seikkailun puuska ja hän päätti lähteä mukaan.

Sumuvuorten ylitykseen asti kaikki sujui rauhallisesti. Vain pari peikkoa tuli vastaan, mutta Gandalf muutti ne kiviksi. Ennen Sumuvuorten ylitystä seurue viipyi jonkin aikaa Rivendellissä, Keski-Maan viimeisessä haltiakodossa. Tässä Elrond puolhaltian talossa väsymys katosi ja oli kuin aika ei kuluisi. Mutta taas aikanaan oli seurueen lähdettävä jatkamaan matkaa. Kesken vuorten ylityksen alkoi myrsky ja seurue hakeutui luolaan suojaan. Pahaksi onneksi luola sattui olemaan örkkiluolien uloskäynti. Monien vaiheiden jälkeen Bilbo löysi itsensä yksin pimeästä käytävästä vuoren sisällä.

Bilbo kierteli ympäriinsä tietämättä mihin mennä, hän joutui kulkemaan melkein koko ajan nelinkontin, jottei kolhisi itseään. Silloin sattui koko Kolmannen Ajan ratkaisevimpia tapahtumia, Bilbon käsi osui johonkin metalliesineeseen, eikä mihin tahansa, vaan sormukseen. Tämä sormus kuten myöhemmin todettiin oli Suurin Sormus, se joka hallitsee muita. Suurin Sormus oli ollut kadonneena aina Kolmannen Ajan alusta alkaen. Sauron oli takonut sen Tuomiovuoressa ja siinä piili suuria voimia kuten, että se joka pisti Sormuksen sormeensa muuttui näkymättömäksi. Tämän ominaisuuden avulla Bilbon onnistui päästä pois luolastosta ja auttaa tovereitaan useaan kertaan.

Kääpiöt pääsivät Yksinäiselle vuorelle ja Bard Jousimies tappoi Smaug Kultaisen, Bilbon keksittyä sen heikon kohdan. Kääpiöt ottivat vuoren aarteet haltuunsa, mutta lähellä asuvat Järveläiset joiden kaupungin Smaug oli hävittänyt ennen kuolemaansa, sekä Synkmetsän haltiat halusivat myös osansa. Alkoi Yksinäisen vuoren piiritys. Thorin kutsui paikalle Rautavuorilta sukulaisensa Dáin Rautajalan, joka saapuikin paikalle mukanaan viisisataa soturia. Näin paikalla oli neljä armeijaa: Thorinin joukko, Rautavuorten kääpiöt, Synkmetsän haltia-armeija sekä Järveläisten ihmisten armeija. Ja lähellä oli, etteivät vanhat kaunat puhjenneet sodaksi kääpiöiden ja haltioiden sekä haltioiden liittolaisten, ihmisten välillä.

Silloin näitä kaikkia yhteensä suurempi örkkien johtama armeija hyökkäsi ja niin alkoi Viiden Armeijan Taistelu. Örkit ja muut pahat olennot olisivat perineet voiton, mutta taisteluun liittyivät pohjoisen suuret kotkat. Kotkien avulla ihmiset, haltiat sekä kääpiöt perivät voiton. Thorin sai surmansa taistelussa ja Dáin Rautajalasta, Thorinin perijästä tuli uusi Vuoren alainen kuningas. Taistelun jälkeen Bilbo palasi kotiin ja yhä hän kantoi mukanaan Sormuksista Suurinta, tästä tarina jatkuu Taru Sormusten Herrasta trilogiassa.

Kirjassa on muuten eräs asia, joka saattaa aiheuttaa lukijassa oudoksuntaa. Se että örkkejä sanotaan hiisiksi. Minulle ainakin tulee aivan erilainen mielikuva hiidestä ja örkistä. Tämä ei ole suomentajan vaan Tolkienin itsensä tekemä valinta. 30-luvulla kun ei vielä juuri kukaan ollut kuullutkaan örkeistä (orcs), joten Tolkien itse päätti kirjoittaa hiisistä (goblins). Sormusten herran julkaisemisen jälkeen hän olisi kyllä voinut muuttaa ne hiidet örkeiksi.