Ihmiset - edain

Valarin Puut oli tuhottu ja pimeys oli vallannut maan piirin. Silloin valar tekivät Auringon ja Kuun. Ensin nousi Kuu ja sitten Aurinko. Ja sillä hetkellä kun Aurinko nousi idästä, heräsivät ihmiset ja tarinan mukaan myös hobitit. Haltioihin ihmisiä ei voi verrata, sillä paljon heikompia, niin mieleltään kuin ruumiiltaan, ovat ihmiset. Ihmiset lankeavat paljon haltioita helpommin erilaisiin houkutuksiin ja pahoihin tekoihin. Myös sairaudet tappavat ihmisiä. Kun haltiat ystävystyivät joidenkin ihmisten kanssa, joutuivat he melkein "heti" suremaan heidän kuolemaansa. Haltioiden silmissä ihmisten elämä oli hyvin lyhyt ja päättyi melkein heti kun oli alkanut. Haltiat antoivat ihmisille nimen engwar, "sairaalloiset". Sen mitä ihmiset tietävät, opettivat heille pimentohaltiat, vähäisin haltiakansoista.
Mutta ihmiset lisääntyivät nopeammin kuin mikään muu rotu, jos örkkejä ei lasketa mukaan. Vaikka sairaus ja sota niittivät heitä kuin viljaa, tuli heitä aina lisää. Vähitellen alkoivat ihmiset menestyä Keski-Maan itäisillä mailla. Toinen ihmisten lahjoista on kuolema. Siinä missä haltiat joutuvat kantamaan kaikkea kokemaansa mukanaan siihen asti kunnes Maailma loppuu, ihmiset taas kuolevat ja saavat unohduksen. Lahja vai ei, siitä voidaan kiistellä.

Aikanaan myös Morgoth sai tietää ihmisistä ja lähetti palvelijoitaan heidän keskuuteensa. Varjo lankesi heidän päälleen. Ihmiset olivat ensimmäinen kansa, joka helposti alistui hänen tahtonsa alle. Jotkut harvat pakenivat varjoa ja nämä olivat ihmisistä jaloimmat. Tolkien selittää ihmisen "luontaisen" pahuuden sillä, että Morgoth levitti varjon sydämiimme kauan sitten ja vaikka Morgoth tuhottiin, varjo ei ole kadonnut. Onhan se totta, että ihminen ei ole kovin "hyvä" luontokappale. Me tapamme toisiamme, tuhoamme luontoa, ajattelemme vain itseämme. Miksi?

Mutta palataan siihen pieneen oikeasydämisten joukkoon, joka pakeni pimeyttä. Kauan he vaelsivat kohti länttä ja saapuivat viimein Beleriandiin. Siellä he kohtasivat haltioita. Nämä olivat noldor ja he opettivat ihmisille paljon hyvää. Nämä ensimmäisenä länteen saapuneet ihmiset saivat nimen edain. Nimitys koskee vain Haltiamielten Kolmea Huonetta, jotka olivat johtajiensa mukaan Bëorin, Haldadin ja Marachin huoneet. Silmarillionissa, sekä haltioiden ja kääpiöiden tarinoissa on kerrottu jo paljon Kivien Sodasta, joten en enää käsittele sitä. Kerron kuitekin sodan ihmissankareista.
Edainin joukosta nousi sodassa monta suurta sankaria, jotka tekivät jopa eldarin mittapuulla suuria tekoja. Pisin näistä teoista kertova tarina on Narn i Hîn Húrin, Húrinin lasten tarina.
Se kertoo Húrin peikonsurmaajasta, joka tappoi taistelussa seitsemänkymmentä peikkoa. Húrinin poika oli Túrin Turambar, Musta Miekka. Lempinimensä hän sai miekastaan, Gurthangista, joka oli musta. Sillä hän tappoi lohikäärmeiden isän Glaurungin, mutta myös itsensä.
Suurimmat ihmisten teoista teki kuitenkin Beren Erchamion, Yksikäsi. Hän otti vaimokseen Lúthien Tinúvielin, haltianeidon. Hän oli kaunein olento, mikä on koskaan maan päällä elänyt. Beren meni Lúthienin avustuksella Angbandiin ja väänsi veitsellään Silmarilin irti Morgothin Rautakruunusta.
Myös Eärendilin teot lasketaan ihmisten tarinaan, mutta ne kerrottiin jo haltioiden osuudessa, koska Eärendilissä oli niin ihmisten kuin haltioiden verta.

Palkkioksi kärsimyksistä Kivien Sodassa antoivat valar ihmisille asuinpaikaksi saaren keskeltä Suurta Merta ja he saivat myös pitemmän eliniän ja vahvemmat hengen ja ruumiin voimat. Niin jättivät edain Keski-Maan ja asettuivat asumaan kyseiselle saarelle jonka nimi oli Númenórë. Ja he saivat uuden nimen dúnedain eli lännen edain. Myös Westernessen ihmisiksi ja númenorilaisiksi heitä kutsuttiin.

Númenorilaisten nousu alkoi (Akallabêth). He perustivat suurimman merimahdin, mitä on koskaan nähty ja purjehtivat kaikilla Ardan merillä, mutta Länteen he eivät saanneet mennä. Sillä valar oli asettanut pannan, joka kielsi kuolevaisia lähestymästä Kuolemattomia Maita. Keski-Maan asukkaiden silmissä númenorilaiset olivat kuin jumalia. Ja melkein koko pitkän Auringon Toisen Ajan kesti tuo mahti. Kaksi kertaa he kukistivat Sauronin, joka oli takonut mahtisormukset. Mutta toinen kerta osoittautui kohtalokkaaksi.
Niin suuren armeijan lähettivät númenorilaiset Sauronia vastaan ettei hän edes yrittänyt vastustaa sitä. Ja itse Sauronin ottivat númenorilaiset vangiksi ja veivät saarelleen. Se oli suuri virhe, mikä osoittautui kohtalokkaaksi. Sillä Sauron myrkytti ihmisten mielet. Ihmiset olivat vihaisia, koska he eivät olleet kuolemattomia ja miksi he eivät saanneet purjehtia Kuolemattomille Maille? Ja Sauron levitti lisää valheita ja vihaa ja ihmiset alkoivat palvoa Morgothia. Ja viimein sai Sauron taivuteltua kuninkaan hyökkäämään valaria vastaan ja julistautumaan Maailman valtiaaksi.
Kenenkään vastustamatta suurin laivasto, mitä on koskaan nähty, purjehti aina Kuolemattomien Maiden rannikolle asti. Siellä númenorilaiset astuivat maihin ja julistivat maan omakseen. Mutta silloin näyttivät valar voimansa. Mereen repesi kuilu ja Kuolemattomat Maat erotettiin muusta Maailmasta. Vuoret kaatuivat valloittajien päälle ja koko laivasto tuhoutui. Itse Númenórën saari upposi mereen ja kuten tutkimusmatkailijat osasivat myöhemmin kertoa oli Maailmasta todellakin tullut pyöreä. Mutta kaikki númenorilaiset eivät suinkaan olleet kääntyneet pahaan, nämä olivat elendili, "uskolliset", ja he pelastuivat. Maailman muuttumisesta huolimatta saattoivat haltiat lähteä ja purjehtia Kuolemattomille Maille Suoraa Tietä, jos he vain niin tahtoivat.

Nyt ihmisten tarina kertoo enimmäkseen elendilistä, jota tästä lähin kutsutaan dúnedainiksi.
Yhdeksällä laivalla sapuivat dúnedain Keski-Maahan Toisen Ajan vuonna 3319. Elendil Pitkä perusti pohjoiseen Arnorin valtakunnan ja hänen poikansa Isildur ja Anárion menivät etelään ja perustivat Gongorin valtakunnan. Vuosisadat kuluivat ja Arnorin sekä Gondorin valtakunnat kasvoivat ja vahvistuivat. Mutta idässä nousi toinen mahti, sillä Sauron oli jälleen palannut. Taas sota riehui Keski-Maassa, mutta silloin muodostivat ihmiset ja haltiat liiton, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Haltiain ja Ihmisten Viimeinen Liitto. Tätä armeijaa johtivat haltiain Viimeinen Korkea Kuningas Gil-galad ja dúnedainin johtaja Elendil. Mahtavampaa armeijaa ei oltu nähty sitten Vihan Sodan päivien ja Sauronin palvelijat pakenivat sen edessä. Armeija piiritti Mustaa Tornia seitsemän pitkää vuotta ja Gil-galad, Elendil ja Anárion saivat surmansa, mutta viimein Sauron kukistettiin. Ja Isildur leikkasi Murtuneen Miekan tyngällä Suurimman Sormuksen Sauronin kädestä. Ja Sauron ja kaikki hänen palvelijansa pakenivat varjoihin. Tähän sotaan päättyi Auringon Toinen Aika.

Kun Sauron oli tuhottu kaikki uskoivat rauhan ajan viimein koittaneen, mutta näin ei tapahtunut. Sillä Isildur ei tuhonnut Suurinta Sormusta vaan piti sen. Ja kun hän oli matkalla pohjoiseen, surmasi henkiinjäännyt örkkijoukko hänet ja Sormus putosi Suureen Virtaan. Lyhyt oli rauhan aika ja dúnedainin valtakuntien kimppuun alettiin hyökkäillä joka puolelta. Arnorin valtakunnan tuhosi Angmarin noitakuningas ja vaikka hänet lyötiin, oli Arnor tuhoutunut. Pohjoisen eloonjäänneitä dúnedainia alettiin kutsua samoojiksi, sillä he vaeltelivat paljon ympäriinsä.
Etelässä Gondor kesti hyökkäykset, mutta valtakunta pieneni. Kuninkaan suku sammui ja valtakuntaa alkoivat hallita käskynhaltiat. Silloin kun hätä oli suurin, tulivat Gondorin avuksi rohirrim, hevosruhtinaat. He olivat uljas kansa, joka aina taisteli pahaa vastaan. Eniten mainetta tästä kansasta niitti aseneito Éowyn, sillä hän surmasi sormusaaveiden johtajan, Angmarin Noitakuninkaan. Sillä ennustettu oli, että Noitakuningas ei kuolisi miehen kädestä. (Taru Sormusten Herrasta kirjan tapahtumat alkavat)
Jälleen palasi Sauron Sormusten Herra ja Musta Torni pystytettiin uudestaan ja alkoi sota johon Kolmas Aika tulisi päättymään. Alkoi Sormuksen Sota ja tämän sodan aikana tuli Gondoriin pohjoisen samooja. Hän oli kaikista tuon ajan ihmisistä uljain, Aragorn Arathorin poika, Isildurin ainut laillinen perijä. Murtunut miekka oli taottu uudestaan ja Aragorn johti ihmiset sotaan Sauronia vastaan. Hän taisteli kaikissa Sormuksen Sodan suurimmissa taisteluissa ja aina hän oli voitokas.

Kun hobitti Frodo Reppuli oli tuhonnut Suurimman Sormuksen, sortuivat Mordorin muurit ja Sauronin henki katosi lopullisesti. Tähän loppui Sormuksen sota ja Aragorn kruunattiin Gondorin ja Arnorin kaksoisvaltakunnan kaikkien dúnedainin kuninkaaksi. Hän otti puolisokseen haltianeito Arwenin ja pitkään Neljännelle Ajalle hallitsivat he viisaasti ja rauhassa.

Lisää ihmisistä:
Tolkien FAQ; Humans