John Ronald Reuel Tolkien syntyi Etelä-Afrikassa 3.1.1892. Kun Ronald oli kolmivuotias ja pikkuveli hieman yli vuoden, perheen äiti Mabel matkusti poikiensa kanssa lomalle Englantiin. Isä Arthur jäi Etelä-Afrikkaan ja kuoli vuonna 1896 perheen ollessa poissa. Niinpä Mabel päätti jäädä poikien kanssa Englantiin pysyvästi. Tolkienin ollessa vasta 12-vuotias perheen äitikin kuoli, ja pojat jäivät orvoiksi. Heidän huoltajakseen ja tukijakseen ryhtyi sukulaisten ohella katolinen pappi isä Francis.
Kuudentoista vuoden ikäisenä Tolkien tutustui ja rakastui tulevaan vaimoonsa, 19-vuotiaaseen Edith Brattiin. Naimisiin he pääsivät kuitenkin vasta kahdeksan vuoden päästä, vuonna 1916, sillä isä Francis kielsi yhteydenpidon, kunnes poika oli täyttänyt 21. Myöhemmin Tolkien kirjoitti tarinan rakkaudestaan. Tämä tarina löytyy Silmarillionista ja tunnetaan paremmin nimellä Beren ja Lúthien.
Jo nuorella iällä Tolkien oli erittäin kiinnostunut etenkin vanhoista kielistä. Myös erilaiset mytologiat, kuten Kuningas Arthurin tarinat, Edda ja Kalevala, kiehtoivat häntä suuresti. Opiskellessaan Oxfordin yliopistossa Tolkien alkoi kehitellä uutta kieltä, "uusgoottia". Hän tutustui myös Kalevalaan ja opetteli suomea sen verran, että pystyi lukemaan osia Kalevalasta suomeksi.
Kalevalan vaikutus Tolkienin teksteihin näkyy joissain paikoissa hyvinkin selkeästi. Esimerkiksi Tolkienin kehittelemän quenya haltiakielen muotoutumiseen on suomi vaikuttanut suuresti. Sanastoa lukemalla on helppo huomata yhtäläisyydet suomen ja quenyan välillä. Englantilaisen korvaan suomen kieli kuulostaa lukuisine vokaaleineen hyvin kauniilta. Ja kun Tolkien kehitteli uutta kieltä, hän ei välittänyt niinkään rakenteesta vaan siitä, että kieli kuullosti kauniilta. Suomen kieleen tutustumisen jälkeen uusgootin kehittely jäi ja tilalle tuli juuri quenya.
Quenyan kehittäminen pysähtyi, koska Euroopassa oli syttynyt sota. Heti valmistumisensa jälkeen vuonna 1915 Tolkien liittyi armeijaan. Rintamalla hän oli vuoden 1916 Sommen taisteluissa. Kovin pitkää aikaa hän ei kuitenkaan siellä joutunut viettämään, sillä hän sairastui juoksuhautakuumeeseen. Jouduttuaan sairaalaan hän ryhtyi kirjoittamaan. Syntyi perusta fantasiamaailmalle, joka myöhemmin teki Tolkienin kuuluisaksi. Noista muistiinpanoista on luettavissa Silmarillionin tarinan pääpiirteet. Hänen suurena innoittajanaan oli ajatus luoda Englannille oma Kalevalan tapainen mytologia. Mikäli hän olisi kirjoittanut kirjansa 1000 vuotta aikaisemmin, kansalliseepoksen asema kirjoilla varmasti olisikin.
Tolkienin ensimmäinen suurempaa mainetta saavuttanut kirja Hobitti eli Sinne ja Takaisin sai alkunsa iltasaduista, joita kirjailija sepitti lapsilleen. Kun tarina kehittyi pidemmälle, hän päätyi kirjoittamaan siitä kirjan, ja vuonna 1937 se julkaistiin. Kirja sai osakseen suurta suosiota, ja se valitiin vuoden lastenkirjaksi. Ja lastenkirja se onkin, sillä sen tyyli on hyvin erilainen kuin Tarun Sormusten Herrasta. Hobitti on tavallaan "kivempi" kuin jatko-osansa. Siinä on enemmän lapsille sopivaa huumoria ja vähemmän raskaita juonikuvioita. Kuitenkin Hobitista näkee, kuinka valtavan maailman ja taustatyön päällä se lepää. Kirjasta löytyy paljon viittauksia menneisiin ja kaukaisiin tapahtumiin, joita ei kuitenkaan sen kummemmin valoteta. Hyvänä esimerkkinä tästä on kaksi miekkaa, Orkrist ja Glamdring, joista kirjassa kerrotaan. Nämä miekat oli kerran taottu Gondolinin kadonneessa haltiavaltakunnassa. Tarkemmin Gondolinista ja sen kohtalosta kerrotaan vasta Silmarillionissa, joka ilmestyi 40 vuotta Hobitin jälkeen.
Hobitin menestyksen jälkeen kustantaja alkoi vaatia Tolkienilta jatkoa tarinaan, joka ei selvästikään vielä ollut lopussa. Niinpä Tolkien aloitti varsinaisen pääteoksensa kirjoittamisen. Taru Sormusten Herrasta alkoi hahmottua. Hän työsti kirjaa puuskittain vuodesta 1937 aina vuoteen 1948, ja tämänkin jälkeen kirjaan tehtiin vielä useita korjauksia. Sormusten Herra koostuu kolmesta osasta, jotka ovat Sormuksen Ritarit, Kaksi Tornia ja Kuninkaan Paluu. Kaksi ensimmäistä osaa ilmestyivät vuonna 1954 ja kolmas osa 1955. Julkaisua viivytti se, että Tolkien olisi halunnut liittää teokseen vielä Silmarillioninkin. Kustantaja ei kuitenkaan pitänyt tästä ajatuksesta, koska Silmarillion on hieman vaikeampi ja raskaampi kirja kuin Taru Sormusten Herrasta. Kaiken lisäksi se ei ollut edes valmis.
Taru Sormusten Herrasta tuli Se kirja, joka nosti Tolkienin maailman suurten kirjailijoiden joukkoon. Kun kirja julkaistiin 1965 Yhdysvalloissa, se nousi heti valtaisaan kulttimaineeseen etenkin opiskelija piireissä. Oma käsitykseni on, että suosio on edelleenkin suurinta esimerkiksi tietotekniikan opiskelijoiden keskuudessa. Ehkä jotakin kertoo sekin, että HTML-kielen standardista (kieli, jolla www-sivut toteutetaan) löytyy Tolkien lainaus.
Jotakin kiehtovaa Tarussa Sormusten Herrasta on oltava, koska aina vain uudet sukupolvet jaksavat siitä kiinnostua. Minulla oleva kirja on neljästoista painos. Sormusten Herra on käännetty noin 20 kielelle ja sitä on myyty miljoonia kappaleita ympäri maailmaa. Internetistä löytyy haulla "Lord of the Rings" noin 10000 dokumenttia ja haulla "Tolkien" noin 30000. Noista luvuista voi päätellä jotain Tolkienin suosiosta. Englanninkielisiin Internetin Tolkien uutisryhmiin (alt.fan.tolkien ja rec.arts.books.tolkien) tulee kymmeniä viestejä vuorokaudessa. Sen sijaan suomenkielinen ryhmä finet.harrastus.tolkien on hyvin hiljainen. Mutta kansainvälisissä ryhmissä ihmiset jaksavat yhä pohtia, kuka oli Tom Bombadil tai mikä oli Sormuksen symbolinen merkitys. Kuumin aihe tällä hetkellä taitaa kuitenkin olla se, että tuleeko Taru Sormusten Herrasta elokuva?
Kun verrataan tyylejä, joilla Taru Sormusten Herrasta ja Hobitti on kirjoitettu, on helppo huomata niiden välillä suuri ero. Sormusten Herraa ei ole kirjoitettu samanlaisella, helposti lapsiin uppoavalla kielellä kuin Hobitti. Tyyli on muuttunut kohti suuren sankaritarun tai mytologian tyyliä. Henkilöiden vuorosanat ovat hyvin usein lyhyitä ja ytimekkäitä. Tulee vaikutelma kuin vain parhaat ja historiallisimmat palaset olisi kirjoitettu. Rentoa läpänheittoa á la David Eddings ei juurikaan esiinny. Lisäksi juoni on erittäin monitasoinen ja -haarainen. Se sisältää paljon viittauksia Esiaikojen tapahtumiin, mikä syventää maailmaa erittäin kiehtovasti. Yleensä fantasiakirjat sijoittuvat vain johonkin maailmaan, mutta Tolkienin kirjoissa sillä maailmalla on historia! Eräs hieno piirre Taru Sormusten Herrassa on sen pitkäikäisyys. Tähän mennessä olen lukenut kirjan kolme kertaa, ja jokainen kerta on ollut erilainen kokemus. Eräät ihmiset, jotka ovat lukeneet kirjan kymmeniä kertoja, sanovat yhä löytävänsä siitä uusia piirteitä, joita eivät ole ennen huomanneet.
Kuten mainitsin, Tolkienin luomalla fantasiamaailmalla on oma historiansa, ja tämä historia on Silmarillion. Silmarillion kertoo ajasta paljon ennen Hobitin ja Taru Sormusten Herran tapahtumia. Mutta myös itse Silmarillionin tarinan pääpiirteet on kirjoitettu jo paljon ennen Hobittia ja Taru Sormusten Herraa. Silmarillionissa kerrotaan monet niistä taruista, joihin on Hobitissa ja Sormusten Herrassa viitattu vain ohimennen tai laulujen muodossa. Siinä muun muassa kerrotaan aiemmin mainitusta Gondolinin haltiavaltakunnasta ja sen tuhosta. Tavallaan voi ajatella, että Silmarillion on eräänlainen haltioiden Kalevala. Teos, johon on kerätty kaikki tarinat Esiajoista, jotka ovat jo monilta unohtuneet.
Tolkien itse ei saannut koskaan Silmarillionia valmiiksi. Se oli hänelle eräänlainen ikuisuusprojekti, joka oli jatkuvasti työn alla, mutta ei koskaan valmistunut. Suurin este valmistumiselle oli kirjailija itse, sillä Tolkien oli perfektionisti. Kaikki ristiriidat eri tarujen ja kirjojen välillä oli viilattava pois. Tolkien kirjoitti Silmarillionia yli puoli vuosisataa. Useista teksteistä oli monia versioita, jotka oli kirjoitettu eri tyyleillä. Lisäksi jotkut osat olivat koskematta jopa vuosia, ja näin syntyi väistämättä ristiriitoja. Materiaalia syntyi niin valtava määrä, että yhtenäisen kirjan kokoaminen kävi ylivoimaiseksi tehtäväksi.
Lopulta kävi niin, että Silmarillion julkaistiin vasta vuonna 1977, neljä vuotta Tolkienin kuoleman jälkeen. Silmarillionin kokosi yhdeksi teokseksi hänen poikansa Christopher. Myöhemmin hän on julkaissut monia kirjoja, jotka kertovat hänen isänsä työstä. Kirjat perustuvat siihen valtavaan määrään materiaalia, jonka Tolkien jätti jälkeensä.
Tolkien itse ei siis luonnut läheskään kaikkea tyhjästä, tämä olisikin ollut ylivoimainen tehtävä jopa hänelle. Pikemminkin hän toimi eräänlaisena standardin tekijänä. Hän loi monet nykyfantasian arkkityypeistä. En väitä, että hän olisi keksinyt kääpiöt, mutta hänen kirjoitustensa jälkeen kääpiöt ovat lopullisesti olleet lyhyitä, tukevia, sitkeitä, pitkäpartaisia kirveenkäsittelijöitä, jotka ovat ehkä hiukan ahneita ja kaivavat mielellään kallioon asuntonsa. Toinen hyvä esimerkki on velho. Pitäisi oikeastaan kysyä muutamilta ihmisiltä, jotka eivät ole lukeneet fantasiaa ollenkaan, että millainen mielikuva heillä on velhoista. Veikkaanpa, että ei se ole kovin kaukana Gandalfista...
Minä en kannata suurta vastakkain asettelua Tolkienin ja muiden fantasiakirjailijoiden välillä, sillä jokainen kirjoittaa hieman eri tavalla, ja kaikkien vertaaminen Tolkieniin on typerää. Sitä paitsi muilla ei olisi mitään mahdollisuuksia (anteeksi, oli pakko). Esimerkiksi David Eddings kirjoittaa aivan erilaista fantasiaa kuin Tolkien. Eddingsin kirjoissa vauhti on paljon kovempi, ja huumoria on enemmän kuin Tolkienin kirjoissa. Hahmot ovat myös hieman maanläheisempiä. Sen sijaan maailma on täysin ontto kulissi verrattuna Tolkienin vastaavaan.
Tolkien on jo eräänlainen käsite fantasiassa ja myös scifin puolella. Näiden kahden lajityypin rajahan on välillä aika hämärä. Usein on mukava etsiä erilaisia Tolkien viittauksia eri kirjoista tai TV-ohjelmista. Paras huomaamani esimerkki löytyy loistavasta scifisarjasta Babylon 5. Eräässä jaksossa kyseiselle avaruusasemalle ilmestyi teknomaageja eli eräänlaisia velhoja. Olin pudota tuoliltani, kun eräs heistä tokaisi tunkeilevalle tyypille:
"On olemassa vanha sanonta: Älä sekaannu velhojen asioihin, sillä he ovat herkkiä ja äkkivihaisia."
B5 / Taru Sormusten Herrasta s. 517
Tolkien itse ei pitänyt tällaisten piilomerkitysten etsimisestä. Hän sanoi, että syy miksi hän on kirjansa kirjoittanut on se, että hän halusi kirjoittaa tarinan, josta mahdollisimman moni voisi nauttia. Hän ei halunnut ottaa kantaa maailman tapahtumiin.
"Mitä tulee johonkin sisäiseen merkitykseen tai 'sanomaan', sellaista ei kirjoittajalla ole. Teos ei ole allegorinen tai ajankohtainen. [...] Minä puolestani inhoan sydämestäni allegoriaa sen kaikissa muodoissa ja olen aina inhonnut, siitä lähtien kun olin tarpeeksi vanha ja varovainen vainutakseni sen."Olen itse hieman samoilla linjoilla. Tuollaisten merkitysten etsiminen on toki kiehtovaa, mutta en usko, että läheskään kaikki löydetyt symboliset merkitykset ovat olleet Tolkienin tietoisia valintoja. Monesti nämä pohdinnat lyövät pahasti ylitse, ja sellaisesta en pidä lainkaan. Uutisryhmissä on esimerkiksi keskusteltu siitä, olivatko Frodo ja Sam homoseksuaaleja. Joopa joo, ja Palantír näkykivi symbolisoi Internettiä.
Taru Sormusten Herrasta Esipuhe s. 8 ja 9
Kaikesta kiistämisestä huolimatta yhteyksiä oikean elämän ja kirjoitusten välillä toki löytyy. Noin iso tarina on mahdotonta kirjoittaa ilman, että oikeat tapahtumat eivät vaikuttaisi tarinaan. Esimerkkinä tästä käy hyvin vaikkapa Taru Sormusten Herran luku Konnun Puhdistus. Tolkien rakasti suuresti luontoa ja etenkin puita. Teollistumisesta hän ei sen sijaan ollut ollenkaan innostunut. Hän ei halunnut nähdä, kuinka puita kaadettiin rautateiden tieltä ja musta savu peitti auringon. Tuossa kyseisessä luvussahan Konnulle on käynyt juuri näin. Kun hobitit palasivat Kontuun oli heitä odottamassa lohduton näky. Puut oli kaadettu, vanhat rakennukset purettu ja uusia rumia monikerroksisia taloja rakennettu tilalle. Vanha myllykin oli "edistyksen" tieltä purettu ja tilalle rakennettu uusi, joka oli vielä kaiken lisäksi saastutanut joen. Myös kirjassa aikaisemmin ollutta kohtaa, jossa metsä nousi vastarintaan, voi pitää kannanottona luonnon puolesta. Yhtäläisyydet todellisuuden ja kirjoitusten kanssa ovat selkeät.
Toinen esimerkki toden ja tarun sekoittamisesta löytyy Silmarillionista. Kuten jo aiemmin tulin maininneeksi, Berenin ja Lúthienin taru kertoo Tolkienin ja hänen vaimonsa rakkaudesta. Jos haluat tietää miltä Lúthienin, Maailman lapsista kaunein näytti, etsi jostain käsiisi Edith Tolkienin kuva. Sillä hänen mukaansa Tolkien loi Lúthienin.
Tolkienin ja hänen vaimonsa yhteisessä hautakivessä on teksti Beren ja Lúthien.
J.R.R. Tolkien kuoli 81 vuoden ikäisenä 3.9.1974.
Lisää Tolkienista ja hänen elämäntyöstään:
Tolkien FAQ; Tolkien and His Work
[Alkusanat | Kuka oli J.R.R. Tolkien? | Teokset | Keski-Maa | Kuvat | Elokuva | Parodiaa | Visa ]
[ Tolkien linkkejä | Muita linkkejä | View my guestbook | Sign my guestbook | Minä | Lähteet ]