Poju on suorastaan
syötävän suloinen pikku ori, vilkas ja
leikkisä mutta kiltti. Tarhassa se poukkoilee
sinne tänne kuin kumipallo, pysähtyy välillä
katsomaan jotain tarkemmin ja säntää
liikkeelle kuin raketti. =) Poju saa olla paljon
ulkona ja sillä ajetaan ja ratsastetaankin
usein, mutta silti energiaa riittää
kaikenlaiseen hössäykseen. Poju viihtyy
tarhassa parhaiten jos sillä on siellä seuraa,
mutta pärjää yksikseenkin. Se tulee parhaiten
toimeen vilkkaampien hevosten kanssa, liian
rauhallisista se hermostuu. Tammat saavat olla
melko rauhassa paitsi jos Poju karkaa. Silloin se
saattaa mennä jonkun luokse lähempää
tuttavuutta tekemään. Oreihin se suhtautuu
melko välinpitämättömästi ellei ihan turvan
alla ole ihanaa tammaa. Silloin se saattaa
vähän haastaa riitaa. Ruunat ovat Pojulle ihan
yhdentekeviä, joten tarhaseuraksi riittääkin
valinnanvaraa.
Harjattavana olo on Pojun
mielipuuhaa. Se seuraa aina tarkkaan mitä
hoitaja tekee ja vääntää kaulansa ihan
kieroon yrittäessään kurkkia joka suuntaan.
Sitä saa harjata melko reippaasti, kevyt
harjailu vaan kutittaa. Pään harjaamista Poju
rakastaa. Jos harjaämpäri on jätetty Pojun
ulottuville, se kaivaa sieltä pehmeän harjan ja
pudottaa sen hoitajan eteen. Harjojen tutkailu on
muutenkin hauskaa, Poju kaataa välillä koko
sangon maahan ja viskelee epämiellyttävät
harjat kauemmas. Kaviokoukku lentää kaikista
pisimmälle. =) Jalkojen nostelu ei silti ole
ongelma, Poju huokaa syvään ja nostaa koipensa
parin yrityksen jälkeen. Liian kauan ei silti
saa ruoputella, muuten Poju kiskaisee yllättäen
jalkansa vapaaksi ja pudottaa sen hoitajan
varpaille.
Talutuksessa Poju intoilee toisinaan hieman
liikaa, se kiskoo riimunnarua ja hirnuu muille
hevosille, pysähtelee katsomaan kaikkea ja
kääntyilee niin että varpaitaan saa varoa.
Tarhaan mentäessä se ryntää portille kovalla
kiireellä eikä malta odottaa kunnes on vapaa.
Pojua ei voi jättää ulkona seisomaan yksin
sidottuna, se näprää hyvin näppärästi narun
irti ja karkaa juoksentelemaan pitkin pihaa.
Karattuaan se ei anna heti ottaa itseään kiinni
vaan aikansa säntäiltyään tulee itse luokse.
Jos tulee...
Pojun ravurinura on lähtenyt
liikkeelle hieman takkuillen, pikku sairastelut
ovat pätkäisseet sen alkuunsa ja vasta nyt
5-vuotiaana päästään kunnolla kisaamaan.
Pojua alettiin jo ratsuksikin opettamaan kun
alkoi näyttää siltä että parhaat
ravurinvuodet menevät ohi yhdessä hujauksessa,
mutta kyllähän tässä vielä radalle
ehditään. Valmennusta päästiin jatkamaan
odotettua aiemmin ja Poju on nyt huippukunnossa
ja valmiina kisoihin. Ajettaessa Poju on melko
laiska jos ei ole kaveria mukana vauhdittamassa
menoa. Silloin vauhtia sitten riittääkin niin
että hyvä kun ori käsissä pysyy. Se on
kestävä juoksija ja jaksaa pitkänkin matkan
jälkeen vielä kiriä.
Ratsukoulutus tuo Pojulle mukavaa
vaihtelua arkeen sen itsensäkin mielestä. Poju
on halukas oppimaan ja edistyykin reippaasti,
perusasiat on jo hallussa ja
ravipainotteisuudestaan huolimatta se ravaa
rauhallisesti, sekä nostaa laukan nätisti
pienillä avuilla. Parasta mitä Pojun mielestä
ratsastuksessa on, on laukkaaminen maastossa.
Tallin lähistöllä onkin hyviä laukkasuoria ja
Poju aivan puhkuu intoa kun ollaan sinnepäin
menossa. Laukkapätkän päätteeksi se
tepastelee ja hyppelee jonkin verran ennen kun
rauhoittuu, ja on vielä pitkän matkaa
eteenpäin tavallista vireämpi. Kentälläkin se
liikkuu reippaasti mutta ei ihan niin
mielellään kun maastossa. Esteiden idea ei ole
Pojulle aivan vielä valjennut, se ryntää
iloisesti niiden läpi ja kavaletit se taas
hyppää nipussa. Koulukiemuroista se ei
niinkään välitä, paitsi laukkaosuuksista.
Välillä kesken laukkapätkän se yhtäkkiä
pukittelee ja säntäilee sitten pitkin poikin
ilman ratsastajaa.
|