Liinahaan Kristalliprinsessa
> Luonteeni > Sukupuuni > Lisää kuvia > Kisanäyttöni > Jälkikasvu >

• Nimeni: Liinahaan Kristalliprinsessa alias Krista
• Edustan rotua: Suomenpienhevonen
• Korkeutta: 146 cm
• Sukupuoli: Tamma
• Turkkini on: Punarautias
• Merkkejä: Läsi, sukkia
• Parhaiten hallinnassa: Kaikki sujuu... :)
• Re 100, Me 100, Ih 120, Ko He A
• Rekisterinumeroni: SHRt-062
• Putkahdin maailmaan: 14.7.2002 (ikääntyminen)
• Synnyin ja kasvoin: Liinahaassa
• Nykyinen haltijani: Maya
• Hoitajani: Krista (Hoitopäiväkirjani)  
• Kotitalli: Fanononé

 Luonteeltani olen hyvin prinsessamainen tamma, juuri sellainen, joka inhoaa kaikkea likaista ja epämukavaa. Tähän voisin mainita esimerkiksi kuljetusauton, en ole järin ihastunut siihen, koska sen sisällä on pimeää ja kun se liikkuu, niin se pomppii. Olenkin muuten jo pidemmän aikaa toivonut kunnon limusiinia itselleni kun paikasta toiseen liikutaan. Ihme kyllä, vieläkään ei ole sellaista täällä meidän kotikulmilla nähnyt. Olen tainnut katsoa liian paljon jenkki-leffoja, ainakin tätä mieltä on omistajani. Välillä tosin hänen kanssaan välit ovat välillä hieman tulehtuneet, kun ollaan hieman eri mieltä asioista. Mutta hevosen näkökanta voittaa... :) 


 Ratsastaessa olen kuuliainen ja hyvä tapainen. Joskus, kun minä ja omistajamme olemme oikein hyvällä tuulella molemmat, (nyt pitäisi kysyä, että miten tämä on mahdollista) kokeilemme mitä hienompia ja vaikeimpia koululiikkeitä, joskus ollaan tapailtu jopa passagen ja piaffin askeleita! Jutun ydin on se, ettei kumpikaan meistä, minä tai omistajani, olla kumpikaan kovinkaan kouluratsastustaitoisia, tai ei ainakaan myönnetä olevamme. Esteitä hyppään enemmän kuin mielelläni, tosin jos kenttä on kovin kurainen tai muuten vain epämukava, en oikein tahdo kulkea, koska inhoan kuraa yli kaiken.  Sama pätee myös jääkeleillä, kuka nyt silloin jaksaa edes jalkaansa nostaa? Muista minä en tiedä, mutta itse ainakin inhoan mokomaa.

 Kisoissa olen hyvin tarkka siitä, että mitä teen. Jos estekisojen pohja on huono, menee homma ainakin minun perspektiivistä ihan ranttaliksi. Tosin hyvällä säällä sitä mennään eikä meinata... Esteitä hypätessä hyppään aina, varsinkin kisoissa, mojovalla ylihypyllä jokaisen esteen. Tämän lisäksi en myöskään halua, että ratsastaja säätää vauhtia tai määrää ponnistuspaikat - vaikka esteet olisivatkin isompia, haluan itse vain mennä ilman ratsastajan keskittymistä häiritseviä määräyksiä ja porskuttaa täysillä eteenpäin. Koulukisoissa on tahtipuikot tietysti toisinpäin, minä teen täsmälleen sadasosasekunnin viiveellä kaiken mitä ratsastaja käskee.

 Hoitaessa tutkiskelen kaikkea, mitä ympärilläni tapahtuu - hoitajaa, hoitajan välineitä, naapurikarsinan asukkaita, harjakoria tai jotain muuta, mikä juuri silloin sattuu lähettyvilläni olemaan. Varustaessa seison kiltisti paikallaan enkä koskaan tee mitään ilkeää, kuten pullista mahaani satulavyötä kiristäessä - vaikka mieli onkin monesti tehnyt. Mutta noin muuten, olen se meidän tallin kiltti tyttö, joka ei tee pahaa kärpäsellekään. (Ja pah.)